Me ollaan radiossa!

Eilen perjantaina täällä kävi toimittaja radio Itä-Uusimaasta haastattelemassa meitä. Lähinnä tuo henkilökuntamme vastaili puolestamme, mutta kyllä hän meiltä suoraankin asioita kysyi. Radio vaan ei ehkä ole ihan paras media noiden meidän ilmaisujemme välittäjänä. Me kun emme niin paljoa tuosta mökäämisestä välitä, kommunikoimme pääasiassa ruumiin kielellä. Mutta kyllä nuo meidän kuulumiset hyvin tuon henkilökunnan välitykselläkin välittyy. Haastattelu nauhoitettiin ja tulee ulos joko tulevana maanantaina 29. tai tiistaina 30.4. Olkaapa kuulolla.
-KANTA-

Paistattelua kevätauringossa

Onpa ihanaa kun kevät tulee. Aurinko lämmittää jo mukavasti, ja viime päivät onkin tullut vietettyä ulkosalla lepäillen. Orvokki ei niin ulkona lumessa makoilusta perusta, mutta me muut kolme kyllä.

Tuonne taloon muutti pari uutta kissanpentua Lempi ja Matti. Niistä tulee isona hiirikissoja. Kyllä täällä meidänkin kämpillä hiirulaisia aina silloin tällöin näkeen, joten tarpeeseen tulevat. Minä en uusia kissa tulokkaita ole vielä nähnyt, kun ovat olleet vain sisällä. Mutta kuulemma kissanpennuilla alkaa kohta puoliin TET-jakso =  "työelämään tutustuminen", joten silloin tallilla tavataan.
-KANTA-

Laskiainen on laamojen aikaa

Keikkaa pukkaa... Laskiaissunnuntaina oltiin Gisellen kanssa Pukkilan seurakunnan ja järjestöjen laskiaistapahtumassa. Ja sitten laskiaistiistaina käväistiin vielä Gisellen kanssa Onnissa katsomassa vanhainkodin asukkaita. Joskin ihan vaan pihalla hengailtiin, kun pätevyytemme ei riitä oikeaksi terapialaamaksi kuten esim. Ulla-laamalla (www.ylitalonalpakat.fi/blogi). Ja lisäksi Giselle on aina niin oljissakin, ettei hän ole lainkaan sisätilakelpoinen.

Mutta hyvin Giselle pärjäsi noin ensikertalaiseksi esiintyjäksi. Toki hän on täällä kotosalla harjoitellut ihmisten kanssa puuhastelua, mutta keikalle hän ei ole aikaisemmin päässyt. Täytyy vain ihmetellä, miten se Giselle jaksaa olla niin kiinnostunut ihmisistä. Jaksoi jokaiselle rapsuttajalle antaa "laamapusun", mikä tuntui kovasti viihdyttävän ihmisiä, höh. Minulla on noissa esiintymisissä vähän pidättäytyväisempi linja: katsoa saa ja koskeakin, mutta sen kummemmin lähempää tuttavuutta en ala tekemään. Tyylinsä kullakin... Mutta olipa mukavaa päästä vähän tuulettumaan, pois täältä kotinurkilta!
-KANTA-

Onpa pitkä aika siitä kun on tullut viimeksi kirjoiteltua kuulumisia. Syksy meni poutasäitä odotellessa, ja henkilökunnalla on sen verran kiirusta noissa sadonkorjuutöissä, ettei sihteerillä ollut aikaa kirjoitella kuulumisiamme. Ja sitten tuonne taloon tuli pikkuinen, joten kiireet jatkuivat... Mutta nyt olen taasen saanut sihteerin käyttööni.

Niin syksy oli tosiaan kurjan märkä. Tuo meidän ulkotarhakin meni jo pehmeäksi ja kuraiseksi, sillä sitä sadetta vain jatkui, ja jatkui, ja.... Olisittepa nähneet Jingon, se vaihtoi syksyllä väriä valkoisesta ruskeaksi kun ei malttanut olla piehtaroimatta kurasta huolimatta. Nyt hän on taasen palannut takaisin valkoiseksi, kun lumessa piehtarointi on puhdistanut suuremmat kurat turkista. Piehtaroinnista puheen ollen. Tuossa kuvassa on muuten nuo meidän nuoret neidit Orvokki ja Giselle, kumpikaan ei voi vastustaa piehtarointia puhtaissa oljissa. Voi millaisia olkipalloja he ovatkaan sen jäljiltä. Kyllä minua ainakin häiritsee jos turkkini on likainen, mutta ei heitä. Voi tuota nuorisoa.
-KANTA-

Hammashoitoa

Viime torstaina saatiin mukavaa naposteltavaa, kun henkilökunta toi meille tuoreita mäntyrankoja. Se tekee niin hyvää hampaille kun saa kaluta kuorta irti; sellaista mukavaa iltapuhdetta. Tahtoo muuten tuo ruokavalio olla sen verran pehmyttä, että meidän laamojen hampaat eivät muuten välttämättä kulu riittävästi hampaiden kasvuun nähden. Onneksi vielä ei ole tarvinnut kutsua eläinlääkäriä hampaita lyhentämään. Ja täyykin koettaa pitää itse hampaista huolen, sillä ei se hampaiden lyhentäminen kuulemma ihan kaikkein mukavinta ole. Kuvassa on Jingon yhden illan aikaansaannos. Se on kyllä kova heppu kaluamaan. Ihan tuosta vaan kuori puun muutamassa tunnissa, ei voi kun ihmetellä.

-KANTA-

Kesäruokaa

Kyllä taasen alkoi laamapäivät, kun saat mutustella tuoretta ruohoa. Tuollaista lannoittamatonta mietoa kesantoheinää, juuri laaman makuun sopivaan.

Nyt ollaan vietetty hiljaiseloa ja nautiskeltu keväästä. Toukokuun alkupuolella sen sijaan oli mukavasti touhua, kun Pukkilan seurakunnan kerhonohjaajat ja kerhot kävivät meitä moikkaamassa. Kovasti oli menoa ja meininkiä, mutta sehän sopii vallan mainiosti minulle, edustuslaamalle. Onneksi kohta puoliin alkaa pyöriä kesän laamakerhot, joten saadaan taas mukavaa tekemistä. Mitenkähän Giselle ensikertalaisena mahtaa suhtautua laamakerhoon? Saas nähdä.
-KANTA-

Giselle muutti

Giselle, koko nimeltään Metsälammen Giselle, muutti talliimme reilu viikko sitten. Giselle vietti yksivuotissynttäreitään eilen vapunaattona. Aika rauhaisassa merkeissä juhlimme synttäreitä, paistattelimme päivää ihanan lämpöisessä kevätsäässä ja nautiskelimme kerppua ulkoilmassa. Giselle on hyvin sopeutunut jengiimme. Minä olen ottanut sellaisen etäisen johtajan roolin. Orvokki sen sijaan on Gisellelle kuin isosisko; opastaa häntä tarvittaessa, mutta toisaalta antaa Gisellelle hänen kaipaamaansa turvaa. He liikkuvat aika paljon yhdessä. Jingo on tietenkin ihan innoissaan uudesta tytöstä, vaikka joutuukin vain nuuskimaan häntä aidan takaa.
-KANTA-