Jouluruokaa

Jouluaterialla. Mikään ei ole niin herkullista jouluruokaa kuin kunnon vanhanajan kerppu. Perinneruokaa, sanoisin.
-KANTA-

Hyvää Joulua ja Laamaisaa Uutta Vuotta

Hutkon pikkutontut Ella ja Kielo-laama toivottavat koko Hutkon väen puolesta Hyvää Joulua ja Laamaisaa Uutta Vuotta

kaverikuva

Eikö olekkin onnistunut kuva meistä laamarouvista. Noh, Kielo nyt kuvasta puuttuu, mutta hänhän onkin lapsi.

Tylsää, kun kaikki lumet lähti pois ja maa on taasen ihan musta. Ei pääse piehtaroimaan lumessa, eikä kyllä maassakaan, kun ei ole sellaista mukavan kuivaa irtohiekkaa.

Toivottavasti tulisi valkea joulu! On minussa sen verran joululaaman vikaa, että kyllä kunnon joulutunnelmaan kuuluu lumi - ja tietenkin jouluherkut. Aah, porkkanoita ja kunnon joulukerppu. Niitä odotellessa…
-KANTA-

Mä olen myös Facebookissa

Ajan hermoilla olevana laamana, päätin myös liittyä Facebookin. Kertoilen kuulumisia nyt myös Hutkon laamatilan kaikille avoinna olevilla Facebook sivuilla. Joskin kyllä tänne Laamakirjaankin edelleenkin kuulumia kertoilen.

Jingo "heinokoristeilla"

Eli tässä lyhyesti tallimme kuulumisia:
Kielo on kasvanut kovasti ja nyt hänet on kokonaan vieroitettu pullomaidosta. Hyvin hälle näyttää maistuvan muukin murkina kun maitoa ei enää saa. Äidin tyttö Kielo on edelleenkin, syövät aina Orvokki-äidin kanssa samasta ruokakupista, vaikka Kielolle olisi omassakin kupissa ruokaa tarjolla.

Laamailijoita on käynyt aina noin parin viikon välein. Ja se on kyllä mukavaa kun pääsee täältä talliympyröistä vähän muita maisemia katselemaan.

Jingo aloitti "laamakoulu" ja opettelee nyt tottelemaan käskyjä, kuten seis ja mene. Kyllähän laamakoulu meille kaikillekin hyvää tekisi. Mutta Jingo on tällä hetkellä etusijalla, kaavailevat kuulemma Jingosta vetolaamaa kärryjen eteen. Amerikasta on tilattu Jingolle ajovaljaatkin jo. No ei minua kauheasti tuollaiset vetohommat kiinnostaisikaan, enemmän pidän vapaamuotoisesta kävelystä missä saa herkutella tienpiennar kasveilla.

Siinäpä tärkeimmät kuulumiset.
-KANTA-

Juttu laama-agilitykisoista Mäntsälä-lehdessä

Vuohelan surullisten uutisen jälkeen täytyy keksiä jotakin positiivista ajateltavaa... Ainahan voi palata ikimuistoiseen laama-agility tapahtumaamme. Toimittaja Virpi Kallio teki hauskan jutun meistä tiistain 27.8.2013 Mäntsälä -lehteen. Laitan tähän Virpin jutun kokonaisuudessaan, niin elävästi ja hauskasti on raportoinut tapahtuman.
-KANTA-

Tässä vielä teksti suuremmalla fontilla, jotta näkee lukea.

Surullisia uutisia vuohelasta

Korviini kantautui surullisia uutisia vuohelan suunnalta. Leevi-pukki oli tullut kipeäksi. Henkilökunta vei hänet eläinlääkäriin viime perjantaina, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä, vaan Leevi siirtyi vehreämmille laitumille. Eläinlääkäri ei osannut sanoa tarkkaan diagnoosia, todennäköisesti joku hermostollinen sairaus tai kasvain.
-KANTA-

Minä voitin!

Tai siis me voitimme Venlan kanssa Pukkilan laama-agility mestaruuden 2013. Kiitos Venla hyvästä ohjastuksesta! Kisa oli aikas tiukka, vaikka itse sanonkin. Orvokki ja Gisellekin ylättivät suorituksellaan positiivisesti. Kumpikaan ei ollut mennyt harjoituksissa siltaa kunnolla läpi, mutta kisassa he lompsivat sillasta muina laamoina läpi. Jingo on niin tohkeissaan, että varmaan se touhotus pudotti vähän tyylipisteitä. Ja se, että Jingo päätti pissiä torille juuri ennen suoritusta. Ei minkäänlaisia käytöstapoja sillä herralla.

Toisessa kuvassa on kisan arvovaltainen ja mielivaltainen tuomaristo, vasemmalta lähtien Manu Matikainen, Markus Kalliokivi ja Maisteri Koskinen. Onneksi tyylini puri hyvin tuomaristoon ja sain hyvät tyylipisteet. Sää suosi ja yleisöä oli mukavasti katsomassa ja kannustamassa kisaajia.
-KANTA-

Kisoja odotellessa

Me päästään kisoihin!!! Ollaan kesän ja syksyn mittaan treenattu vähän agilityä, ja nyt päästään näyttämään taitomme tulevana lauantaina 24.8. kello 10 aikoihin  Laama-agilityn Pukkilan mestaruukisoissa.

Menemme koko porukalla kisaamaan. Kielokin tulee mukaan. Joskin hän ei itse osallistu, kunhan vain katselee kun Orvokki-äiti kilpailee. Me muut mennään agilityrata kertaalleen, mutta Jingo pääsee kaksi kertaa parin eri taluttajan kanssa. Hän on sitten vissiinsä suositumpi kuin me muut...

Jännittää - kukahan parivaljakko kisan voittaa. Voittaja taluttajalle on palkinnoksi hieno pokaali, ja voittajalaamalle kuulemma pussillinen porkkanoita. Hmm, herkullista

Torilla tavataan lauantaina!
-KANTA-

Laastarinenä Kielo

Voi ei, Kielolle kävi pieni tapaturma! Hän onnistui satuttamaan nenänsä johonkin - aitaverkkoon todennäköisesti. Nenään tuli verta vuotava kieleke. Aina kun nenään tulee rupi, Kielo tökkää sen uudestaan, ja taas se rupeaa vuotamaan verta. Kielolle laitettiin nenään laastari, että suojaisi vähän rupea. Hän on aika veikeän näköinen laastarinenä! Onneksi, Kieloa ei laastari juurikaan häiritse. Varmaan nenään jää pieni arpi, kuhan kieleke siitä paranee. Mutta sehän vain lisää persoonallista ulkonäköä...
-KANTA-

Reissu Jingo

Jingolla keikkaa pukkaa. Sunnuntaina Jingo kävi heilastamassa Taika-laamaa Lohjalla. Taikalla ja Jingolla kemiat synkkasivat niin hyvin, että Jingo tuli paluukuormassa kotiin takaisin eikä jäänyt pidemmäksi aikaa kyläilemään.

Kuvassa Jingo on lähtövalmiina traileriin lastattuna.
-KANTA-

Orvonkin vauvan nimiäiset

Orvokin vauva sai nimekseen Hutkon Kielo. Joskin kutsumme häntä pelkästään Kieloksi. Mielestäni osuva nimi. Kukkalinjalla pysytään, ja onhan vasa melkein koko valkoinen kuin kielo. Naamassa hällä on vain pieni vaaleanruskea täplä.

Kielo on kasvanut kovasti. Sitä ollaan jo niin isoa tyttöä ja mutustellaan jo heinääkin. Kielo pääsi jo laamakävelylle ja kipitteli tosi nätisti äitinsä vierellä, niin kuin kunnon vasan kuulukin. Ja hyvin hän jaksoin kävellä koko lenkin.

Jingokin tuli takaisin Tukkilasta. Oli visiinsä ollut ihan mukava reissu. Ei ainakaan valitettu.

Hyvää juhannusta kaikille koko meidän laamajengin puolesta!
-KANTA-

Vauvauutisia!

Orvokki synnytti tyttövasan keskiviikkona 5.6.  Ensimmäisessä kuvassa vasa on muutaman tunnin ikäinen ja vielä vähän markä. Toisessa kuvassa on vasa myöhemmin samana päivänä.

Orvokki oli aluksi hyvin hämmentynyt vasan syntymästä. Orvokki meni talliin lepäämään ja jätti vasan ulos yksikseen! Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kyllä ne Orvokin äidinvaistot sitten vihdoin ja viimein heräsivät ja Orvokki rupesi huolehtimaan vasastaan. Ainoa ogelma on, ettei Orvokki anna edelleenkään vasan tulla imemään maitoa, vaikka muuten hänestä hyvin huolehtiikin. Vasa on saanut tuttipullosta lehmän ternimaitoa. Hyvin vasa on silläkin onneksi pärjännyt. Pikku laamaneiti on touhukas ja aina nälkäinen. Giselle on nimennyt itsensä vasan kummitädiksi ja huolehtii vasasta Orvokin ohella.
-KANTA-

Jingo lähti Tukkilaan kyläilemään

Jingo lähti Tukkilan tilalle joksikin aikaa paria laamatyttöä tapaamaan. Eipä tullut napattua valokuvaa, mutta Jingo herralla on nyt uusi tyyli. Ennen treffejä Jingolta ajeltiin karvat. Aika hassun näköiseksihän tuo tuli. Toivottavasti uudet tytöt eivät naura Jingolle. Muuten kyllä käytännöllinen kampaus, varsinkin kun on ollut tälläiset helteet. Mekin saamme tällä viikolla uuden karvamuodin, jahka parturi ehtii meidätkin käsitellä.

Tänään muuten alkaa laamakerho, mukavaa! Vielä kuulemma olisi tilaa parille innokkaalle laamailijalle.

Kesäkuun alusta kanatkin pääsivät taasen ulos, kun siipikarjan keväinen ulkonapitokielto päättyi. Henkilökunta otti kanojen juhlahetkestä pienoisen videoleikkeen.
http://youtu.be/oqi1d618fRc
-KANTA-

Me ollaan radiossa!

Eilen perjantaina täällä kävi toimittaja radio Itä-Uusimaasta haastattelemassa meitä. Lähinnä tuo henkilökuntamme vastaili puolestamme, mutta kyllä hän meiltä suoraankin asioita kysyi. Radio vaan ei ehkä ole ihan paras media noiden meidän ilmaisujemme välittäjänä. Me kun emme niin paljoa tuosta mökäämisestä välitä, kommunikoimme pääasiassa ruumiin kielellä. Mutta kyllä nuo meidän kuulumiset hyvin tuon henkilökunnan välitykselläkin välittyy. Haastattelu nauhoitettiin ja tulee ulos joko tulevana maanantaina 29. tai tiistaina 30.4. Olkaapa kuulolla.
-KANTA-

Paistattelua kevätauringossa

Onpa ihanaa kun kevät tulee. Aurinko lämmittää jo mukavasti, ja viime päivät onkin tullut vietettyä ulkosalla lepäillen. Orvokki ei niin ulkona lumessa makoilusta perusta, mutta me muut kolme kyllä.

Tuonne taloon muutti pari uutta kissanpentua Lempi ja Matti. Niistä tulee isona hiirikissoja. Kyllä täällä meidänkin kämpillä hiirulaisia aina silloin tällöin näkeen, joten tarpeeseen tulevat. Minä en uusia kissa tulokkaita ole vielä nähnyt, kun ovat olleet vain sisällä. Mutta kuulemma kissanpennuilla alkaa kohta puoliin TET-jakso =  "työelämään tutustuminen", joten silloin tallilla tavataan.
-KANTA-

Laskiainen on laamojen aikaa

Keikkaa pukkaa... Laskiaissunnuntaina oltiin Gisellen kanssa Pukkilan seurakunnan ja järjestöjen laskiaistapahtumassa. Ja sitten laskiaistiistaina käväistiin vielä Gisellen kanssa Onnissa katsomassa vanhainkodin asukkaita. Joskin ihan vaan pihalla hengailtiin, kun pätevyytemme ei riitä oikeaksi terapialaamaksi kuten esim. Ulla-laamalla (www.ylitalonalpakat.fi/blogi). Ja lisäksi Giselle on aina niin oljissakin, ettei hän ole lainkaan sisätilakelpoinen.

Mutta hyvin Giselle pärjäsi noin ensikertalaiseksi esiintyjäksi. Toki hän on täällä kotosalla harjoitellut ihmisten kanssa puuhastelua, mutta keikalle hän ei ole aikaisemmin päässyt. Täytyy vain ihmetellä, miten se Giselle jaksaa olla niin kiinnostunut ihmisistä. Jaksoi jokaiselle rapsuttajalle antaa "laamapusun", mikä tuntui kovasti viihdyttävän ihmisiä, höh. Minulla on noissa esiintymisissä vähän pidättäytyväisempi linja: katsoa saa ja koskeakin, mutta sen kummemmin lähempää tuttavuutta en ala tekemään. Tyylinsä kullakin... Mutta olipa mukavaa päästä vähän tuulettumaan, pois täältä kotinurkilta!
-KANTA-

Onpa pitkä aika siitä kun on tullut viimeksi kirjoiteltua kuulumisia. Syksy meni poutasäitä odotellessa, ja henkilökunnalla on sen verran kiirusta noissa sadonkorjuutöissä, ettei sihteerillä ollut aikaa kirjoitella kuulumisiamme. Ja sitten tuonne taloon tuli pikkuinen, joten kiireet jatkuivat... Mutta nyt olen taasen saanut sihteerin käyttööni.

Niin syksy oli tosiaan kurjan märkä. Tuo meidän ulkotarhakin meni jo pehmeäksi ja kuraiseksi, sillä sitä sadetta vain jatkui, ja jatkui, ja.... Olisittepa nähneet Jingon, se vaihtoi syksyllä väriä valkoisesta ruskeaksi kun ei malttanut olla piehtaroimatta kurasta huolimatta. Nyt hän on taasen palannut takaisin valkoiseksi, kun lumessa piehtarointi on puhdistanut suuremmat kurat turkista. Piehtaroinnista puheen ollen. Tuossa kuvassa on muuten nuo meidän nuoret neidit Orvokki ja Giselle, kumpikaan ei voi vastustaa piehtarointia puhtaissa oljissa. Voi millaisia olkipalloja he ovatkaan sen jäljiltä. Kyllä minua ainakin häiritsee jos turkkini on likainen, mutta ei heitä. Voi tuota nuorisoa.
-KANTA-